Geologijaoston syysekskursio Lounais-Suomeen 28.-29.9.2004

Maakuntien miehet ja nainen aloittivat ekskursionsa lentoasemalta, josta suuntasimme Otaniemeen Geologian tutkimuskeskukseen. Siellä joukko kasvoi lopulliseen kokoonsa, eli retkelle lähti 23 jaoston jäsentä. Tänä vuonna ekskursio suuntautui Lounais-Suomeen.

Matkalla kohti Kemiön saarta Olli Sarapää Geologian tutkimuskeskuksesta johdatti aiheeseen kertomalla heidän teollisuusmineraalitutkimuksistaan Etelä-Suomessa ja hieman laajemminkin. Mikäli Olliin on uskominen, Suomessa on potentiaalia ja saamme kuulla uusista löydöistä tulevaisuudessakin.

Poimimme kyytiin oppaamme Juhani Astalan SP Minerals Oy:stä ja suuntasimme aluksi Ala-Auliksen louhokselle. Tihkusade ja mereltä käyvä syyspuhuri ajoivat väen nopeasti takaisin bussiin ja siirryimme tehtaan puolelle. Siellä ryhmämme jakaantui kahtia ja tutustui tuotannon märkään ja kuivaan päähän sekä laboratorioon. Nykyinen tuotanto alkoi vuonna 1965 Lohjan Kalkkitehdas Oy Lojo Kalkverk Ab:n toimesta vaikka Kemiön pegmatiittiesiintymiä on pienimuotoisesti hyödynnetty jo 1800-luvulta lähtien. Tällä hetkellä louhitaan kahta erillistä esiintymää, joiden kokonaislouhinta on vuodessa 110 000 tonnia. Tehtaan puolella valmistetaan vaahdottamalla ja magneettisella separoinnilla maasälpä- ja kvartsirikastetta sekä lasiteollisuudelle että keraamiselle teollisuudelle ja lasikuidun valmistukseen. Lisäksi tehtaalla jalostetaan belgialaista valimohiekkaa ja Lapinlahden anortosiittia. SP Minerals Oy kuuluu nykyisin kokonaisuudessaan SCR Sibelcoon. Laulun arvoisen lounaan nautimme Kemiössä SP Mineralsin isännöiminä. Kiitimme isäntiämme ja jatkoimme kohti Paraista.

Paraisilla meitä olivat vastaanottamassa Norkalk Oyj:n puolesta Håkan Pihl ja Gerhard Hakkarainen. Håkan Pihl antoi yleiskuvauksen Nordkalkista tänään ja Gerhard Hakkarainen perehdytti meitä syvemmälle yhtiön toimintoihin Paraisilla ja kaivoksen geologiaan ja tuotantoon.

Paraisilla louhinta aloitettiin vuonna 1889, eli toiminta on jatkunut 115 vuotta. Historiallisesta katsauksesta kävi ilmi myös yhtiön merkitys Paraisille. Menneinä vuosikymmeninä noin joka kahdeksas paraislainen on ollut yhtiössä töissä. Toki näistä luvuista on tultu huomattavasti alaspäin mutta edelleen yhtiön merkitys paikkakunnalle on suuri. Kaivoksen vuosilouhinta oli vuonna 2003 2,05 miljoonaa tonnia, josta hyötykiven osuus oli 1,45 miljoona tonnia. Primäärimurskaus tapahtuu maan alla ja murskattu kivi tuodaan rikastuslaitokseen kilometrin pituista hihnakuljetinta pitkin. Yli 35mm kivi rikastetaan optisella lajittelulla. Selektiivisyys on viety hyvin pitkälle, jokaisessa kiven käsittelyvaiheessa. Kiveä käytetään pääasiassa rakennusteollisuuden tarpeisiin. Raakakiveä toimitetaan vuosittain noin 1.1 miljoonaa tonnia sementin valmistukseen. Toinen tärkeä tuote on valkoinen kalsiitti, jota myydään laastinvalmistukseen ja julkisivurouheeksi. Muut tuotteet ovat maatalouskalkki, vesilaitosrouhe ja ruokintakalkit.

Esittelyn jälkeen Gerhard johdatti meidät kierrokselle kaivokseen ja läjitysalueelle. Kävimme myös ihastelemassa optista lajittelua uudella lajittelulaitoksella. Väsymätön silmä tarkkailee kivivirtaa, josta paineilma ampuu vääränväriset kivet pois. Tulos oli vaikuttava kun vertasi syötettä ja lajiteltuja jakeita.

Kiittelimme isäntämme ja jatkoimme matkaa. Lyhyen pyrähdyksen jälkeen saavuimme Turkuun ja majoituimme Holiday Club Caribiaan. Osa joukosta kävi virkistäytymässä kylpylässä ennen päivällistä. Päivällinen nautittiin rauhalliseen tahtiin ja jutun juurta riitti vielä sen jälkeenkin tovin ennen kuin porukka hajaantui sen mukaan kutsuiko lepo vai kaupungin valot.

Aamu valkeni Suomen Turussa edellispäiväistä aurinkoisempana ja vuorimiehet ja -nainen kömpivät koloistaan liikkeelle. Suuntasimme kulkumme Taivassaloon, jonne oli noin tunnin ajomatka sen jälkeen kun kuljettaja oli selvittänyt reitin pois kaupungista (turistien poistumista bussilla on hankaloitettu matalilla alikulkusilloilla). Aamuaurinko kultasi ruskan värejä, jotka olivat ainakin allekirjoittaneelle syksyn komeimmat.

Taivassalossa Ahaisten louhoksella meitä oli vastassa Palin Granit Oy:n ympäristöpäällikkö Antonia Ramsay. Palin Granit Oy aloitti louhinnan Ahaisissa vuonna 1975. Nykyinen louhimo avattiin vuonna 1980. Louhittava kivi nimeltään “Balmoral Red” ja sitä louhitaan Ahaisissa n. 6 000 m3 vuodessa. Louhinta ulottuu noin 40 metriä merenpinnan alapuolelle ja lupaa on nykyisten lupien mukaan louhia -60 metriin saakka. Balmoral kiven laatu määritellään louhimolla silmämääräisesti kivien pesun jälkeen. Värin lisäksi kiinnitetään huomiota juoviin ja sulkeumiin joita ei sallita ykköslaadun kivessä. Blokkien koko vaihtelee suunnitellun lopputuotteen mukaan 2,5-8 m3 välillä. Kiveä viedään ympäri maailman. Laadun lisäksi asiakkaat arvostavat toimitusvarmuutta ja jatkuvuutta siten, että saman tyypistä kiveä on saatavissa myöhemminkin.

Ympäristöasiat ovat keskeisiä myös Palin Granit Oy:n toiminnassa. Louhimo sijaitsee käytännössä meren rannalla ja alueella on paljon loma-asutusta. Tämä seikka on otettu huomioon toiminnassa ja eri intressit pyritään sovittamaan keskenään. EU-tuomioistuin on myös päättänyt, että louhinnassa syntyvä sivukivi, jota syntyy 80-90 % irrotettavan kiven määrästä, on jätettä. Kivelle pyritään löytämään käyttökohteita, mutta ongelmat ovat samat kuin kaivosteollisuuden sivutuotteiden kanssa useimmiten. Monista hyvistä ominaisuuksista huolimatta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Keskustelimme myös termeistä luonnonkivi, rakennuskivi ja tarvekivi. Alan eri toimijat käyttävät omia nimiään ja osaltaan ehkä luovat sekaannusta kansan syviin riveihin. Kovin vahvaa kivi-alan tietämystä ei osoita sekään erään osallistujan siteeraama Metro-lehden haastattelema arkkitehti, jonka käsityksen mukaan graniitti on synteettinen materiaali ja luonnon kivet ovat erikseen.

Tulikivi Oyj:n jalostamolla Järppilässä tapasimme tehdaspäällikkö Matti Silvennoisen, joka herätteli porukan visiolla luonnonkiviteollisuuden tulevaisuudesta Suomessa kansainvälisen kilpailun puristuksessa. Kiveä tulee markkinoille eri puolilta ja kilpailu on raadollista, hinta on useimmiten määräävä tekijä. Järppilässäkin oli blokkeja eri puolilta maailmaa odottamassa jatkojalostusta. Seurasimme kiven matkaa raamisahalta valmiiksi saakka; toki nopeutettuna, koska suuren blokin sahaus yksistään kestää vuorokausia.

Nautimme nopean lounaan Taivassalossa ja valitsimme reitin kohti Huittisia. Matkalla Tapio Lehto Geologian tutkimuskeskuksesta johdatti meidät jalometallien maailmaan kertomalla Geologian tutkimuskeskuksen kultatutkimuksista Etelä-Suomessa. Alueella on useita mielenkiintoisia aiheita, joita on selvitelty ja tullaan selvittelemään vielä tulevaisuudessa.

Jokisivulla ohjelma alkoi Suomen Malmi Oy:n järjestämillä maastokahveilla. Isäntänä hääri toimitusjohtaja Pekka Mikkola emäntineen kuusikon siimekseen rakennetussa tukikohdassa. Matkalla väistelimme suppilovahveroita ja kairakoneita. Ensin mainitut kertovat vuosisadan suppilovahverosyksystä ja jälkimmäiset Jokisivulla käynnissä olevasta vilkkaasta tutkimustoiminnasta. Polar (Dragon) Miningin puolesta kohdetta olivat esittelemässä Pentti Grönholm ja Jukka Jokela.

Jokisivuun kultaesiintymä liittyy muutaman metrin levyiseen kiisupitoiseen kvartsijuonisysteemiin, joka leikkaa muuttumatonta keskirakeista dioriittia. Tällä hetkellä esiintymää on seurattu kairaamalla yli 800 metrin matka ja se jakaantuu kahteen vyöhykkeeseen: Kujankallio ja Arpela. Tutkimukset ovat tähän mennessä keskittyneet pintaosan selvittämiseen, mutta viitteitä sen jatkumiseen syvemmälle on olemassa. Esiintymä on kuitenkin auki sekä syvyys- että pituussuunnassa itäosastaan. Vuoden 2003 varannot olivat reilut 1,2 Mt keskipitoisuudella 7,7 g/t. Tänä vuonna tutkimuksia on jatkettu ja tulokset ovat olleet myönteisiä. 260 tonnin bulkkinäyte on otettu Kujankallion vyöhykkeestä ja siitä tehtyjen alustavien metallurgisten testien perusteella malmi voidaan prosessoida Vammalan rikastamolla pienin prosessimuutoksin. Rikastus vaatisi sekä gravimetrisen että vaahdotusrikastuksen.

Sadekuuro saatteli meidät jälleen bussin suojiin ja Jokisivulta suunnattiin kotimatkalle. Pari miestä jäi joukosta suunnitellusti jo Huittisissa. Valtaosa hyvästeli toisensa Otaniemessä ja muutamat meistä jatkoivat vielä lentoasemalle, kotimatkan viimeiselle osuudelle.

Erkki Kuronen
ekskursiomestari